Eleanoora Persialaiskissaäiti oli kylän parhaiten pukeutuva äiti. 　Hän käytti aina upean värisiä mekkoja ja säihkyviä koruja. Kylän tytöt ihailivat Eleanooraa, ja Persialaiskissatyttö Siru halusi isona olla aivan samanlainen kuin äitinsä.

Eräänä sunnuntaina Siru puki ylleen yhden äitinsä vanhoista mekoista ja joitakin hänen vanhoja korujaan.
“Menen tapaamaan ystäviäni!”
hän kertoi iloisesti äidilleen.
“Miksi sinulla on minun mekkoni?”
kysyi Eleanoora, mutta Siru oli jo mennyt. Eleanoora oli ihmeissään.

Kun Siru tuli sinä iltana kotiin, hän oli hyvin allapäin. Äidin mekon helma oli revennyt.
“Lainasin mekkoasi, koska halusin näyttää yhtä kauniilta kuin sinä”,
hän nyyhkytti.
“Mutta se oli liian iso minulle ja kompastuin ja se repeytyi. Olen pahoillani äiti!”

“Tiedän, että haluat näyttää kauniilta kuten minä”,
sanoi Eleanoora hymyillen Sirulle.
“Mutta ei sinun tarvitse esittää minua. Näytät paljon kauniimmalta, kun käytät omia vaatteitasi, kuten niitä kimaltelevia mekkojasi, joissa on röyhelöitä ja pitsiä. Pidät niistä mekoista, etkö vain?”
“Kyllä!”
Siru nyökkäsi iloisesti.
“Minä pidän niistä!”

Eleanoora tiesi, millaisista mekoista Siru piti eniten.
“Teen tästä mekosta entistäkin paremman sinulle”, hän sanoi.
Eleanoora työskenteli iltamyöhään asti muuttaen mekkoa Sirulle.

Kun Siru näki valmiin mekon aamulla, hän oli todellakin iloinen.
“Vau!” hän huusi.
“Se on niin kaunis!”
Se oli Sirun unelmien mekko, ja siinä oli paljon pitsiä. Sirun äiti valitsi koruja, jotka sopivat täydellisesti yhteen mekon kanssa ja laittoi Sirulle jopa hiukan meikkiä.

“Kiitos, äiti!” sanoi Siru.
Muut tytöt rakastivat Sirun uutta mekkoa. Kun Siru kertoi, mistä se oli tullut, hänen ystävänsä juoksivat Persialaiskissaperheen talolle.
“Voitko tehdä meistäkin kauniita?”
he kysyivät Eleanooralta.
Eleanoora valitsi kauniin mekon jokaiselle tytölle. He olivat valtavan iloisia ja niin oli Eleanoorakin. Hänestä oli ihanaa tehdä muut iloisiksi auttamalla heitä näyttämään kauniilta.

LOPPU