Leo ja Lumi Persialaiskissakaksosissa riitti vahtimista. Leo temppuili ja Lumi rakasti syömistä. 　He aiheuttivat paljon ongelmia joka aterialla.
Leo pudotteli tahallaan lusikkaansa ja tarttui verhoihin hilloisilla käsillään jättäen niihin tahmaisia kädenjälkiä. Hän ei istunut paikoillaan edes yhtä minuuttia.

Kun heidän äitinsä jahtasi Leoa ympäriinsä, Lumi söi Leon ruoan omansa lisäksi. Hän jätti vain banaanit. Lumi vihasi banaaneita. Heidän äitinsä yritti aina keksiä keinoa, jolla hän saisi kaksoset istumaan paikoillaan ja syömään kaiken ruokansa.

Eräänä päivänä heidän äitinsä sai idean.
“Tänään on hyvä ilma”, hän sanoi.
“Syödään lounas ulkona.”
Äiti pakkasi lounaan itselleen ja kaksosille ja he lähtivät eväsretkelle. Kaksoset olivat iloisia kulkiessaan vaunuissaan. Kun he pääsivät kukkulan päälle, heidän äitinsä päätti, että oli aika pysähtyä syömään.

Hän levitti viltin maahan ja kurottui ottamaan eväitä. Mutta Leo oli mennyt koriin ja alkanut heitellä ruokia maahan.
“Älä tee noin!”
sanoi kaksosten äiti kurottaen kohti ruokia. Mutta Lumi ehti ensin.

Hän poimi Leon heittämän ruoan ja alkoi pureskella tyytyväisenä. Lumi nautti olostaan niin paljon, että söi jopa banaanin! Jopa kaksosten äiti oli tyytyväinen sen nähdessään.
“Sinä syöt nyt banaaneja!”
hän sanoi iloisesti.

Kun Leo näki, miten iloisesti Lumi söi, hänkin alkoi mutustella hiukan leipää. Kaksoset istuivat tyytyväisinä ja söivät kaiken ruokansa.
“Hyvää!” he ajattelivat.
Leo ja Lumi katsoivat äitiään ja hymyilivät.

Ja niin kaksoset ja heidän äitinsä nauttivat mukavasta eväslounaasta katsellen kukkulalta avautuvaa upeaa näkymää.
“Hassua nähdä teidät noin hiljaisina”,
sanoi kaksosten äiti hymyillen lapsilleen.
“Kaipaan touhotustanne. Aiotteko aiheuttaa paljon hämminkiä päivällisellä?”
“Tietysti!”
ajattelivat kaksoset nauraen iloisesti yhdessä.

LOPPU